Askel askeleelta vapauteen
Esittelyssä Arkipäivän solidaarisuuteen -julkaisu

Päivi Mattila

Klassisessa mielenosoitushuudossa sanotaan ”itsehallinto, solidaarisuus, jatkuva taistelu, vallankumous!”. Kauniita sloganeita, mutta miten voisimme elää ne todeksi omassa räntäsohjon täyttämässä ja herätyskellon mittaamassa arjessamme?


Kokoelmajulkaisu Arkipäivän solidaarisuuteen iskee kipinää juuri näiden iskusanojen äärellä ja antropologi Claude Levi-Straussin lausahduksen "Todellinen vapaus syntyy pitkäaikaisesta tavasta" hengessä. Turkulaisten voimainponnistuksena koottu vihko on lähtenyt liikkeelle maailmankauppatoiminnassa syntyneistä mietteistä: Maailmankauppa Aamutähden aktiiveille ei riitä reilun kaupan kahvin myyntilukujen nostaminen. Maailmankaupassa ajatellaan, että voimme auttaa maailman köyhimpiä erityisesti nakertamalla täältä käsin ylikansallisen vallan ja talouden rakenteita. He mieltävät kaupan toiminnan osaksi laajaa yhteiskunnallista muutosliikettä. Vihossa nostetaan ajateltavaksi lukuisia yhteiskunnallisen- ja ympäristöoikeudenmukaisuuden teemoja. Ääneen pääsee niin anarkosyndikalismi kuin paikallista tietoa korostava kehityskriittinen feminismi.

Vihkon parikymmentä tekstiä ovat mielestäni raikkaita ja huolella työstettyjä, joten luin niitä innostuneena useaankin kertaan. Kirjoitukset ovat visionäärisiä ja haastavia, mutta eivät karkaa liian kauas utopiaan: asioita tarkastellaan tässä näin eletystä todellisuudesta käsin. Vihossa esimerkiksi kerrotaan varsinaissuomalaisen Livonsaaren yhteisökylän asukkaiden mietteistä ja Ompelukerho-niminen naisten toimintaryhmä Forssassa rohkaisee paikalliseen pienryhmätoimintaan. Alaotsikoiden ”visioita” ja ”kritiikki” alla on astetta teoreettisempia kirjoituksia, mutta helppolukuisia nekin.

Julkaisun teksteissä toistuu yhteisöllisyyden teema. Vihon saatetekstissä todetaan, että yhteisöllisyys luo parhaimmillaan turvallisuutta, joka vapauttaa ja voimauttaa ihmiset toimimaan omana itsenään. Yhteisöllisyys ja demokraattisuus ruokkivat toisiaan. Eri kirjoittajat tähdentävät, että solidaarisuus on taito, jota pitää harjoitella yritysten ja erehdysten kautta. Esimerkiksi teatterin keinot, kuten Augusto Boalin foorumiteatteri, voivat lähentää meitä toisiimme. Harjoittelun paikkoja voivat myös olla sosiaalikeskukset tai ekoyhteisöt. Yhteisökylässä asuvien mukaan paikka lisäksi purkaa ympäristö- ja solidaarisuusliikkeissä piilevää ihmisyyden kieltämistä: siellä ”saa syödä, paskoa ja saunoa. Ei tarvitse olla henkiolento.”

Uusliberalistiselle globalisaatiolle, pääoman tyrannialle ja kapitalismille etsitään vihossa vaihtoehtoja monilta suunnilta. Mukana on matka paikallistalouksiin, jonka myötä esitellään Colin Hinesin, David Kortenin sekä E.F. Schumacherin näkemyksiä, heihin kuitenkaan tyytymättä. Jutun kirjoittajat epäilevät, etteivät valtiolliset hallintajärjestelmät alkuunkaan kykene toteuttamaan desentralisaatiota, jos haluaisivatkaan. Seuraavissa teksteissä lukija voi vertailla trotskilaisen sosialismin ja kommunalistisen vision tavoiteltavuutta ja toteutettavuutta keskenään. Kirjoituksissa ollaan esimerkiksi melko pessimistisiä sitä kohtaan, että vaihtoehtotalouden muodot voisivat pikkuhiljaa syrjäyttää kapitalismia. Tämän hetkisen järjestelmän vallitessa esimerkiksi osuuskuntien on hengissä säilyäkseen omaksuttava yhä enemmän tavallisten yritysten toimintatapoja, toimittava vallitsevan talousjärjestelmän ehdoilla.

Anarkian olemusta ja yhteiskunnallista muutosta käsittelevässä artikkelissa puolestaan tehdään muun muassa selväksi, että anarkia on alati keksittävä uudelleen. Sen toteuttamiseksi tulisi elää ja toimia mahdollisuuksien mukaan siten, kuin jo eläisimme vapaassa yhteiskunnassa. Ekoanarkismia primitivistisestä näkökulmasta lähestyvä teksti taasen haastaa antamaan shokkihoitoa ihmisten herättämiseksi ja maalailee elämää vapaana sisäisistä diktaattoreista, mitä ne sitten ovatkaan. Maan kunnioittamisen tärkeyttä ja alkuperäiskansoilla olevaa tietoa korostetaan myös toisessa julkaisun kirjoituksessa. Kokoelman päättää kaksikko, joista ensimmäinen ottaa tiukan otteen reilun kaupan järjestelmästä ja kapitalismin logiikasta ja kysyy, miten esimerkiksi oikeudenmukainen teräksen tuotanto olisi mahdollista. Jälkimmäinen teksti pohtii ei-kaupallisuuden toteuttamista maailmankaupassa, ja on oivaltavuudessaan loistava esimerkki siitä, miten innostavaa tekstiä voi syntyä monen ihmisen yhteisen pohdintaprosessin tuloksena.

Olennaista vihossa on myös sen piirroskuvitus, joka täydentää kekseliäästi kirjoitusten viestejä. Paikallisista markkinoista kertovan jutun kuvassa kaksi henkilöä kulkee reippaasti käsikynkkää, kommunalismijuttu on kuvitettu lintuparvella, joka on erilaisuudessaan yhtenäinen. Muutamat piirroksista ovat koomisen kammottavia, vaan eipä liene pahitteeksi että lukija saa myös nauraa vihon äärellä!

Vihon teksteihin on onnistuttu tiivistämään valtavasti ajatuksia, mutta lyhyytensä vuoksi ne ovat vain pikaisia johdatuksia aiheisiinsa. Miltei kaikkien juttujen perässä on mainittu lisäluettavaa. Solidaarisuuden jalkauttamisen kannalta monet teksteistä olisivat kernaasti voineet porautua arjen kamppailuihin vieläkin konkreettisemmin, siten kuin maailmankaupan ei-kaupallisuutta pohtivassa tekstissä. Talonvaltausjuttu esimerkiksi pohjautuu käytännön kokemuksiin ja nostaa ilmoille kysymyksen päätöksenteon hankaluudesta, mutta ei juurikaan lähde pohtimaan vastauksia. Toivottavasti tällaisia tekstejä vielä tulee. Jatkoa keskusteluille nähtäneen myös Väärinajattelija-lehdessä, sillä usea julkaisun kirjoittajista on tuttu myös näiltä sivuilta.

Arkipäivän solidaarisuuteen – katkelmia paremman maailman mahdollisuuksista. Julkaisija Turun maailmankauppayhdistys ry. ja Turun yliopiston naistutkimuksen ainejärjestö F-piste, 2005. 72 s.

Vihkoa myy Maailmankauppa Aamutähti Turussa. Se on luettavissa myös pdf-tiedostona osoitteessa www.piraija.net ->eteenpäin ->kirjat sekä www.maanystavat.fi ->julkaisut -> online.