 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tässä suomeksi julkaistavan Slingshot-lehden artikkelin lisäksi somaterapiaa on tehty viime aikoina tunnetuksi Brasilian ulkopuolella muun muassa Nick Cooperin ohjaamassa dokumenttielokuvassa. Mainittakoon, että Brasiliassa vaikuttaa useampia somaterapian suuntauksia, joiden keskinäisiin kiistoihin tässä jutussa ei ole puututtu. *** Sotilaat tekivät Brasiliassa vallankaappauksen vuonna 1964 ja aloittivat CIA:n ja paikallisten oikeistoryhmien tukemana verisen diktatuurin. Diktatuurin aikana maanalainen anarkistiaktiivi Roberto Freire vakuuttui repression tuhoisista vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen ja psyykkiseen terveyteen. Freire oli myös psykoanalyytikko ja (anti)psykiatri ja oli kirjoittanut monia kirjoja ja näytelmiä. Hän uskoi laajemman yhteiskunnallisen autoritaarisuuden alkavan mikrososiaalisissa suhteissa ja pyrki ymmärtämään modernin yhteiskunnan politiikkaa sen avulla, miten ihmiset käyttäytyivät arkielämässään. Freire ymmärsi, etteivät tiettyyn ideologiaan uskominen ja libertaarinen maailmankatsomus johda aina vapaudelliseen käyttäytymiseen henkilökohtaisissa suhteissa. Yksilöiden asenteisiin elämää ja muita ihmisiä kohtaan vaikuttaa myös jokin muu – ikään kuin jonkinlainen tiedostamaton este. Seuraavina vuosikymmeninä Freire luopui psykoanalyysista ja tutki ja kehitti somaterapiaa. Somaterapia on terapiaa pedagogisessa muodossa, tai ehkä pikemminkin pedagogiaa, jolla on terapeuttisia vaikutuksia. Lääketieteellinen tapa käsitellä neuroosia korvautuu somaterapiassa kasvatuksellisella näkökulmalla. Päämääränä on repressiolle alistettujen (siis meidän kaikkien) vapauttaminen. Somaterapia tukeutuu teoriassa ja käytännössä Wilhelm Reichin sosiaalipsykologiaan ja ruumiin psykologiaan, antipsykiatriaan, hahmoterapiaan, anarkismiin ja capoeira angolan nimellä tunnettuun afrobrasilialaiseen kansantaiteen muotoon.
Tämä kaikki tapahtuu neljästä elementistä koostuvan metodologian mukaan: (1) Freiren kehittämien harjoitusten läpikäyminen ryhmästä vastuussa olevan terapeutin kanssa (Freire tai hänen oppilaansa); (2) ryhmän kokoontumiset ilman terapeutin läsnäoloa (tämä takaa ryhmän ja jokaisen yksilön itsenäisyyden ja vastuun terapeuttisesta prosessista); (3) capoeira angolan harjoittaminen; (4) ryhmän jäsenten vuorovaikutus erilaisissa sosiaalisissa aktiviteeteissa joko huvin tai minkä tahansa kollektiivisen työn vuoksi. Neuroottinen ruumis Freiren kehittämät, yleensä ruumiilliset harjoitukset, seuraavat Wilhelm Reichin oivallusta, ettei neuroosi sijoitu vain mieleen, vaan myös itse kunkin ruumiiseen. Reich käsitti, että autoritaarinen sosiaalinen rakenne ja sen repressiomekanismi muokkaa ihmisen persoonallisuutta ja synnyttää hermostoon ja lihaksistoon luonnepanssarin. Krooninen jäykkyys lihaksissa pidättää elämälle välttämättömän energian täyttä kiertoa. Seurauksena on hengetön ruumis, joka ei kykene toimimaan spontaanisti, tuntemaan nautintoa, rakkautta tai aitoja tunteita. Reich oli varma, että tällä sairaudella on sosiaaliset syynsä. Se on juurrutettu vaistomaisten tarpeiden, seksin, nautinnon ja rakkauden, järjestelmällisellä tukahduttamisella. Meitä kaikkia elämämme ensimmäisistä päivistä lähtien pakottavat autoritaariset mekanismit toteuttavat tukahduttamisen sopeuttaakseen meidät sosiaalisen käyttäytymisen malleihin. Reich sanoi: “Tuhatvuotinen impulsiivisen elämän nujertaminen oli perustana joukkojen auktoriteettia kohtaan tuntemalle psykologiselle pelolle ja alistumiselle; toisaalta uskomattomalle nöyryydelle ja toisaalta sadistiselle brutaaliudelle. Tämän vuoksi voittoihin perustuva kapitalistinen talous on viimeisten kahdensadan vuoden aikana voinut selviytyä ja laajeta.“ Roberto Freire on reichiläisen terapian edelläkävijöitä Brasiliassa. Hän on myös yksi harvoista ihmisistä maailmassa, jotka säilyttivät yhteyden sosiaalis-poliittisten ja psykoterapeuttisten neuroosin lähestymistapojen välillä. Vastoin uhrautumisen ideologioita (neuroosi) Freire kannattaa ajatusta, että terveellinen inhimillinen olotila löytyy nautinnon ideologiasta. Hänen kehittämänsä harjoitukset saavat osallistujat julkituomaan esteitään ja vaikeuksiaan ruumiillisesti. Samalla ne auttavat bioenergisesti, laukaisevat luovuutta ja ärsytystä ja herättävät aisteja. Niillä on samaan aikaan diagnostisia ja terapeuttisia vaikutuksia. Freire seurasi nautinnon periaatetta ja torjui perinteisen psykologian taipumuksen yhdistää terapia epämukavuuden, kärsimyksen ja muodollisuuden kanssa. Sen sijaan hän pyrki luomaan teatraalisiin tekniikoihin pohjautuvia hullunkurisia, leikkisiä ja miellyttäviä harjoituksia, jotka herättäisivät sosiaalisuutta ja panisivat alulle uusia vuorovaikutuksen tapoja.
Nykyhetkessä eläminen Hahmoterapian edelläkävijä Frederick Perls nojautui ihmisen havaintokyvyn tutkimuksiin ja piti tarkkaavaa elämistä nykyhetkessä olennaisen tärkeänä. Perls uskoi, että ensikäden havaitseminen aistien kautta mahdollistaa itsesäätelyn spontaanin ja luonnollisen mekanismin. Rationaalinen abstrahointi torjuu tätä spontaanisuutta ja luo uuden vieraantumisen ja itsesensuurin mekanismin, mikä syntyy perheestä, yhteiskunnasta ym. tulevien ulkoisten arvojen ja tuomioiden hyväksymisestä ja niiden piintymisestä tietoisuuteen ja alitajuntaan. Hahmoterapia vaikuttaa ratkaisevasti Roberto Freiren anarkistisen terapian noudattamaan käytäntöön. Somaterapia ei ole kliinistä eikä tunnustuksellista. Se ei käsittele menneisyyden traumoja, mutta kylläkin niiden ilmentymiä nykyisyydessä, harjoituksissa ja arkielämässä koettujen tilanteiden välityksellä. Freire tietää, että yksi ihmisten monista ongelmista liittyy kyvyttömyyteen määritellä mitä he haluavat ja mistä he pitävät. Hän uskoo, että spontaani itsesäätely saavutetaan etsimällä nautintoa ja löytämällä jokaisen ihmisen ainutkertainen omaperäisyys. Sosiaalisissa suhteissa syntyvän neuroosin käsittelyssä ryhmäterapia on tehokasta, koska se luo mikrososiaalisen laboratorion, jossa erilaiset suhteet voivat syntyä. Käytännöllisesti katsoen juuri somaterapian itsehallinnollinen ja ei-hierarkkinen dynamiikka käynnistää terapian henkilökohtaisella tasolla (itsetietoisuutena) ja sosiaalisella tasolla (uusina yhdessä elämisen strategioina), mikäli se saa aikaan yhteistyön, yhteistoiminnan ja rikoskumppanuuden tilan ryhmän jäsenten välille. Antipsykiatrian esiintuomia vahingollisia kommunikaation muotoja on myös mahdollista käsitellä vain ryhmässä. Somaterapia ei toimi skitsofreenikoilla tai ihmisillä, joilla on pitkälle kehittynyt tunne-elämän epätasapaino, mutta se hyödyntää niitä Gregory Batesonin, David Cooperin ja Ronald D. Laingin tutkimuksia, joilla on neuroosin kannalta ennaltaehkäisevää käyttöä. Antipsykiatria hyödyntää myös ihmisten välisen kielellisen vuorovaikutuksen tutkimuksia, jotka osoittavat, että paradoksaaliset kommunikaation tavat voivat vahvojen tunnesiteiden yhteydessä johtaa vakaviin psyykkisiin persoonallisuushäiriöihin. Somaterapian avulla voi ymmärtää, miten kunkin persoonallisuus on muovautunut lapsuudessa perheen häntä vastaan käyttämän paradoksaalisen kommunikaation seurauksena, ja kyetä myös näkemään, milloin vastaavaa tapahtuu nykyisyydessä. Somaterapia antaa mahdollisuuden luoda strategioita emotionaaliselta kiristykseltä puolustautumiseksi. Samalla se opettaa vilpittömien ja suorien kommunikaation tapojen valitsemisen tärkeyttä ja osoittaa metakommunikaation, eli itse vuorovaikutustilanteesta keskustelemisen, hyödyllisyyden. Capoeira angola oli viimeisiä aineksia, joita Roberto Freire lisäsi tekniikkaansa. Toisin kuin muut maailmalle levinneet capoeiran tyylisuunnat, capoeira angola on afrobrasilialainen taidemuoto – teatteria ja leikkisää peliä – jossa yhdistyvät musiikin soittaminen, tanssi ja kamppailu. Sen alkuperä on afrikkalaisissa heimorituaaleissa ja tansseissa. Brasiliassa otettiin käyttöön myös taistelulajien piirteitä, jotta mustat voisivat valmistautua taisteluun sortajiaan, orjanomistajia, Portugalin imperiumia ja myöhemmin Brasiliaa, vastaan. Capoeira angolasta Freire löysi mainion bioenergisen harjoituksen, joka mahdollistaa ruumiin tietoisuuden, opettaa kaikkien aistien valppauteen ja herättää kyvyn käydä vastaan. Tämä on hyvin tarpeellista kamppailussa puolustautua sorrolta ja vahvistaa vapaata persoonallisuutta. Subjektiivinen ekologia Somaterapian anarkistinen näkökulma tuo psykoterapiaan mukanaan käsityksen, että neuroosi on poikkeama ihmisen luonnollisesta ja ekologisesta käyttäytymisestä. Perinteisen psykologian käytäntö ilmentää pyrkimystä mukautua vallitseviin sosiaalisiin tapoihin. Somaterapia auttaa yksilöä tunnistamaan uudelleen kykynsä tarpeidensa ja halujensa tyydyttämiseen itsensä puolustamisessa ja taistelussa psykoottista yhteiskuntaa vastaan, joka kieltää häneltä vapauden omaan ainutkertaisuuteensa. Ihminen pitää Roberto Freiren mukaan ymmärtää ainutkertaisuudessaan yhtenäisenä: yksilö on jakamaton ja ei-hierarkkinen ykseys, joka koostuu hänen ruumiistaan, mielestään, tunteistaan, muistoistaan, odotuksistaan, haluistaan, kulttuuristaan, sosiaalisesta käyttäytymisestään ja jokahetkisistä teoistaan. Elämä on länsimaisissa yhteiskunnissa pirstoutunutta. Somaterapian Freire kehitti tarkoituksenaan kamppailla olemisen kokonaisuuden puolesta – sellaisen ykseyden puolesta, joka hyväksyy spontaanin itsesäätelyn luonnollisena voimanlähteenä. Tekniikkansa hän suunnitteli vallankumouksellisille, vallitsevien olosuhteiden haastajille ja kaikille, jotka kokevat itsensä libertaareiksi; työkaluksi kamppailussa ilon, kauneuden ja nautinnon ohjaaman elämän puolesta. Somaterapia näyttää toisenlaisen tavan taistella patriarkaattia vastaan; se vaikuttaa subjektiivisen ekologian tasolla, mikä tarkoittaa elämistä biologisten impulssien mukaisesti. Yksilön auttaminen vapautumaan niistä esteistä, jotka ehkäisevät hänen omaa itsemääräämistään ja vapauttaan, vastaa käsitystä uuden maailman jättämisestä avoimeksi ja vain mahdollisuuden antamisesta ihmisille itselleen tämän uuden maailman luomiseen. Käyttäytymisen radikaalit muutokset, jotka mahdollistavat nautinnon ja rakkauden kokemisen, ovat sovinto oman luontomme kanssa. Tämä on askel kohti utopiaa yhteiskunnasta, joka ei ole vahingollinen yksilöille tai heidän ympäristölleen. “Sivistynyt yhteiskunta uhkaa hajota ihmisten toisiaan kohtaan tuntemaan perustavaan vihamielisyyteen“, sanoi Wilhelm Reich. “Ainoastaan luonnollisen rakkauden kyvyn vapauttaminen ihmisissä voi hillitä heidän sadistista tuhoavuuttaan.“ Slingshot-lehdestä no. 83 (2004) slingshot.tao.ca
|
SOMA
Freiren luoma tekniikka käsittää ihmisryhmän kokoamisen kollektiivin muodostamiseksi, joka on koossa rajoitetun, noin puolentoista vuoden, ajan. Ryhmä pyrkii itsehallinnollisen ja ei-hierarkkisen dynamiikan avulla tunnustelemaan, ymmärtämään ja kehittämään jäsentensä kykyjä luovuuteen, itsesäätöisyyteen, rakastamiseen ja rakastetuksi tulemiseen, sekä kehittämään itsevarmuutta puolustettaessa omia haluja ja tarpeita yhteiskunnalta, joka vihaa itsenäisiä yksilöitä.
Jokaisen harjoituksen jälkeen osallistujat vaihtavat ajatuksia sanallisesti, mutta erityisellä tavalla. Kukin kertoo ringissä istuen aistimuksista, joita hänellä oli, esteistä, joita hän huomasi itsessään ja muissa ihmisissä, millaista nautintoa hän tunsi ja millaisia pelkoja tai vaikeuksia ilmeni. Kokemuksen selostamisessa noudatetaan hahmoterapian teorioita ja menetelmiä, joiden lähestymistapa on ensisijaisesti objektiivinen ja käytännöllinen – pyrkimyksenä on pikemminkin tiedostaa miten jokin tapahtui kuin tulkita, miksi se tapahtui.  |
 |