Paul Goodmanin ”Kevään pamfletti”

Jukka Laitinen

Paul Goodman (1911-1972) oli monipuolinen yhteiskuntakriitikko, kirjailija ja anarkistifilosofi. Hänen teoksensa Growing Up Absurd (1960) muokkasi Yhdysvalloissa maaperää 60-luvun liikkeille. Goodmanin anarkismi kiteytyi ensi kerran 1945 kirjoitetussa manifestissa, ”Kevään pamfletissa” (The May Pamphlet).

Samaan aikaan sekä impulsiivinen että analyyttinen teksti koostuu kuudesta itsenäisestä esseestä, joista Väärinajattelijaan suomennettu ”Rajan vetäminen” on ensimmäinen. Esseissään Goodman haluaa suojella sitä, mikä ihmisessä on ikuisinta, omaa luontoamme. Se (ihmis)luonto, josta Goodman puhuu, ei ole ennalta määräytyvä olemus tai sosiaalinen konventio, vaan edeltää niitä. Se ilmenee luovina kykyinä ja tarpeina, lapsen taitona jäljitellä ympäristöään, haluna kommunikoida ympäristönsä kanssa.

Pamfletissaan Goodman kuvaa teollista kulutusyhteiskuntaa pakkovallan järjestelmänä, joka kasvattaa ihmiset tukahduttamaan luovia yllykkeitään, pettämään sisäisesti oikeaksi kokemansa ja mukautumaan vallitseviin konventioihin. Teollinen pakkovalta on epäsuoraa: se ilmenee korkean elintason standardina, aikatauluihin puristettuna elämänä, eletyt arvot mitätöivänä ja tietoisuuden turruttavana hyödykkeiden ja ärsykkeiden tulvana. Sitä ylläpitää joukkoasenne, yhteiskuntausko: elintason perässä juoksevat ihmiset kantavat huolta elintasoa lupaavan järjestelmän kitkattomasta toiminnasta. (Ihmis)luonnon kannalta tuo elintaso on niin jännitteinen, että jossain kollektiivisen alitajunnan tasolla yhteiskunta todella haluaa ”räjähtää” totaalisessa katastrofissa.

Vapaudellisen muutoksen kannalta järjestelmä herättää enemmän eettistä vastenmielisyyttä kuin suoraa puutteesta kumpuavaa kapinaa. Goodman näkee tämän etuna, koska se suosii äkkirysäysten sijaan perinpohjaisempia vallankumouksen menetelmiä. Toiminnan tulokset ovat kestävämpiä, jos ”olemme pikemminkin kasvaneet vapauteemme kuin taivutelleet toisemme siihen”. Goodman on eettisesti millenaristi, poliittisesti käytännöllinen: on uhmattava pakkovallan konventioita elämällä ikään kuin vapaus ja luonto olisivat jo voittaneet, sillä “vapaat tekomme ovat voimakkainta propagandaamme”. Mutta ollakseen libertaari/anarkisti pakkovaltaisessa yhteiskunnassa on myös pystyttävä esittämään konkreettisissa kysymyksissä toimenpiteitä, joita voidaan toteuttaa ihmisten todellisilla voimavaroilla. 1960-luvulla Goodmanin ajattelu kehittyi yhä pragmaattisempaan suuntaan ja hänen kuolemansa jälkeen tunnetuin ”käytännöllinen anarkisti” on ollut brittiläinen Colin Ward.

Kevään pamfletin moneen suuntaan kurkottavaa pohdiskelua on mahdoton tiivistää sivun mittaan. Goodmanin luomuanarkia muotoutui muutamissa muissakin eettis-poliittisissa kirjoituksissa 1940-luvulla, kuten vuoden 1942 artikkelissa ”Vocation and ’Public Conscience’” (teoksessa Drawing the Line: Political Essays, 1977), jossa hän perusteli sodan ja kutsuntojen välttelyä vapaaseen, luonnontilaiseen elämään liittyvänä velvollisuutena. Alun perin sodan aikaan kirjoitetusta Communitas-teoksesta (ilm. 1947) löytyy kuvaus ”tehokkaan kulutuksen kaupungista”, jossa Goodman luotaa utopian kautta amerikkalaisen kulutusyhteiskunnan ihanteita ja todellisuutta. Goodman kirjoitti myös teoreettisen puoliskon hahmoterapian nimellä tunnetun psykoterapian suuntauksen lanseeranneesta teoksesta Gestalt Therapy (1951), jossa hän kehitti ihmistä ja ihmisen minää koskevia käsityksiään. Goodmanin teoretisoima minä rakentuu organismin ja ympäristön välisessä kontaktissa, niiden rajapinnalla. Goodmanin myöhemmän yhteiskuntakritiikin lähtökohta löytyy juuri hänen gestalt-teoriastaan.

PS. Paul Goodmanista on valmisteilla dokumenttielokuva, jonka traileri on nähtävissä osoitteessa www.paulgoodmanfilm.com. [Nettihuom. Uuden nimen saanut dokumentti valmistui maaliskuussa 2011. Aiempi ja pitempi traileri on vielä nähtävissä osoitteessa http://www.paulgoodmanfilm.com/film/trailer2.html]