Jyri Jaakkola 1977–2010


Jyri oli väsymättömän kiinnostunut erilaisista ihmisten tasavertaisuuteen perustuvan organisoitumisen mahdollisuuksista ja esimerkiksi anarkistisista yhteiskuntavisioista. Hänen kiinnostuksensa oli aina myös selkeän käytännöllistä. Loppukesällä 2009 hän isännöi Meksikon Oaxacasta tulleen aktivistin Suomen-vierailua ja sen myötä innostui lisää sikäläisistä liikkeistä, jotka suurista vastuksista huolimatta pyrkivät rakentamaan suoraan demokratiaan pohjautuvaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Jyri totesi niiden edustavan ja toteuttavan hänen pitkään pohtimiaan ja tärkeinä pitämiään ajatuksia ja halusi lähteä Meksikoon tutustumaan ja osallistumaan itsehallinnolliseen toimintaan. Eräänä tärkeänä motiivina hänellä oli erilaisten ruohonjuuritason liikkeiden ja niiden toiminnan kautta tapahtuva oppiminen. Häntä kiinnostivat muun muassa alkuperäiskansojen maaoikeudet ja ilmastonmuutokseen liittyvät oikeudenmukaisuuskamppailut, joihin hän ehti Oaxacassa tutustua ja joista hän kertoi Toinen Meksiko -blogissaan. Jyrin toiveena oli myös, että hänen läsnäolonsa ulkomaalaisena toimijana ja ihmisoikeustarkkailijana voisi auttaa ehkäisemään mahdollisia väkivaltaisuuksia. Hän matkusti Oaxacaan helmikuussa ja kuoli siellä 27.4. puolisotilaallisen joukon hyökkäyksessä avustustarvikkeita San Juan Copalan kylään kuljettaneeseen ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien autosaattueeseen. Hyökkäyksessä surmattiin myös oaxacalainen CACTUS-järjestön johtaja Beatriz Alberta Cariño Trujillo.

Jyrin elämään kuului vuosien pitkäjänteinen työ Uusi Tuuli -yhdistyksessä ja maailmankauppaliikkeessä itsestään numeroa tekemättä. Hän hoiti myös tiedotustehtäviä ja oli siksi esillä julkisuudessa esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokouksen yhteydessä. Toisaalta Estelle-laivan kiertueiden järjestämisessä hänen tehtävänsä olivat usein taka-alan huomaamattomia mutta välttämättömiä ja työläitä paperitöitä. Hänen kuolemastaan taas tuli mediaspektaakkeli, jonka myötä tavallaan toteutui yksi hänen Meksikon-matkansa tavoitteista eli Oaxacan tilanteen nostaminen julkisuuteen. Jyri tiesi poliittisen väkivallan leimaavan alueen oloja ja puhui ennen lähtöään siitä, että saattaisi joutua hengenvaaraan. Silti uutinen hänen kuolemastaan tuli suurena järkytyksenä.

Jyri oli monessa mukana. Hän esimerkiksi osallistui Estellen Angolan-matkaan vuonna 2002 hankkimalla paluulastia Angolassa. Myöhemmin hän vieraili Bangladeshissa Turun maailmankauppayhdistyksen edustajana. Viime vuosina hän oli mukana aloittamassa ja toteuttamassa Café Caracol -projektia, joka on esimerkki solidaarisesta kaupankäynnistä. Kahviprojekti tuo Suomeen Chiapasissa Meksikossa toimivassa zapatistiosuuskunnassa tuotettua kahvia. Ensimmäinen erä kahvia saatiin Suomeen vuonna 2009.

Kirjoittaminen oli Jyrille tärkeää. Monella muullakin kuin meillä lienee muistoja teksteistä, joita lupailimme tehdä yhdessä hänen kanssaan saamatta kuitenkaan mitään valmiiksi ja jotka Jyri sitten viimeisteli. Jyri kirjoitti laaja-alaisesti asioiden yhteyksiä pohtien muun muassa kulutusyhteiskunnasta, palkkatyöstä ja kommunalismista. Antikapitalismi ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden huomioiminen ovat tärkeä osa Jyrin kirjoituksia, samoin kollektiivinen toiminta ja toisilta oppiminen. Suomenkieliseen Wikipediaan on koottu linkkejä Jyrin kirjoituksiin.[1] Jyri oli myös aktiivinen Linux-harrastaja. Linuxin asentamalla hän teki monta vanhaa kaatopaikalle menossa olevaa konetta jälleen käyttökelpoisiksi.

Ystävänä ja aktivistitoverina Jyri oli monille läheinen ja tärkeä ihminen, jonka teeskentelemätön, rauhallinen ja lämmin olemus oli sopusoinnussa hänen edustamiensa aatteiden kanssa. Jyri oli auttavainen, avoin ja helposti lähestyttävä. Hän suhtautui ihmisiin kärsivällisesti ja ystävällisesti, eikä hänestä löytynyt sitä kyynisyyttä ja ylimielisyyttä, jota ymmärrys maailman tilan sietämättömyydestä toisinaan ihmisissä aiheuttaa. Poliittisesti hän oli avoin ja pyrki ymmärtämään myös omastaan eroavia näkemyksiä. Hän asui useita vuosia Turussa kommuuneissa ja oli mainio, joviaali ja suvaitsevainen asuintoveri. Jyri arvosti ihmisten seuraa ja hän oli innokas keskustelija.

Jyri antoi itsestään paljon kanssaihmisilleen ja poliittisille päämäärilleen. Onneksi hänen voi ajatella toisaalta saaneen elämältä paljon ja osanneen ottaa siitä myös ilon irti. Ystäviensä ja vaikkapa nyrkkeilyharrastuksensa, capoeiran, taijin, rullalautailun, jalkapallon ja musiikin parissa hän epäilemättä nautti elämästään, joka meidän kaipaamaan jääneiden mielestä päättyi aivan liian varhain. Jyri oli harvinaislaatuinen ihminen, jonka poismenoa on vielä vaikea ymmärtää.

Turussa 9.5.2010
Anna Tuominen
Karel Keiramo

Kirjoittajat ovat Jyrin ystäviä, jotka tulevat aina muistamaan hänet.

Kuvat: Toni Haapanen ja Päivi Mattila

[1] http://fi.wikipedia.org/wiki/Jyri_Jaakkola